Alaikäisellä lapsella ei pääsääntöisesti ole oikeutta määrätä itse omasta omaisuudestaan, vaan edunvalvojana toimivat lapsen huoltajat. 15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä on kuitenkin oikeus määrätä itse omalla työllään hankkimastaan omaisuudesta.
Lapsen omaisuutta suojelee holhoustoimilaki. Tämä tarkoittaa sitä, että edunvalvojat ovat alaikäisen varoja hoitaessaan velvollisia noudattamaan laissa säädettyjä määräyksiä. Esimerkkejä lapsen mahdollisesta omaisuudesta, josta vanhempien tulee huolehtia, ovat muun muassa alaikäisen osuus jakamattoman kuolinpesän varoista, hänelle annetut lahjat ja vahingonkorvaukset. Kaikissa näissä tapauksissa alaikäisen omaisuus on aina säilytettävä tämän nimissä eikä lapsen varoja saa sekoittaa toisten, esimerkiksi vanhempien, omiin varoihin. Vanhempien on edunvalvojina varmistettava, että lapsen oikeudet täyttyvät ja edistettävä hänen parastaan.
Raha-asiat lapsen maailmassa
Vaikka vastuu lapsen taloudesta ja varoista onkin viime kädessä aina huoltajalla ja suurempien summien, kuten huomattavien rahalahjojen tai perintöjen ollessa kyseessä varat on syytäkin pitää säästössä lapsen ulottumattomissa, voi pienikin lapsi kuitenkin jo ottaa ensimmäisiä askeleita taloustaidon perusteiden hahmottamisessa. Kun lapsi tutustuu vastuulliseen rahankäyttöön pienestä pitäen, kasvaa hänestä todennäköisesti myös vastuunsa tunteva aikuinen.
Säästämisen perusperiaatteet on pienenkin lapsen helppo ymmärtää ja sen alkeita voikin hyvin alkaa harjoitella jo varhaisessa iässä. Perinteinen säästöpossu on usein hyvä ja motivoiva apuväline lapsen omien pennosten kartuttamiseen ja säästämisen opetteluun. Lapsen kanssa voidaan sopia, että osa viikkorahasta laitetaan säästöpossuun ja lapsi pääsee konkreettisesti näkemään, kuinka pienistä rahaeristä kertyy hiljalleen suurempi määrä kolikoita. Tulevan talousneron säästöpossun sisällölle voi jopa maksaa kerran kuussa korkoa ja havainnollistaa näin säästämisestä saatavan “ilmaisen” rahan jujun.
Lapsen on tärkeä tietää, ettei raha ilmesty vanhempien lompakkoon tyhjästä. Työnteon merkityksestä voi käydä keskusteluja jo pienen lapsen kanssa: jos lapsi ei esimerkiksi jaksaisi nousta aamulla ylös päiväkotiin lähtöä varten, voi hänelle selittää, että sinne on tärkeää mennä, jotta vanhemmat pääsevät töihin ja tilille tulee rahaa.
Vaikka raha-asiat ovatkin aikuisten maailmassa monesti totisen vakavia ja mahdollisesti suurtakin päänvaivaa aiheuttavia, ei rahankäyttöä kannata opettaa lapselle ryppyotsaisuuden tai pelottelun kautta. Keskustelut vanhempien kanssa, säästöpossun täyttäminen ja raha-asioita havainnollistavat leikit voivat olla lapselle hyvinkin kiinnostavia, hauskoja ja palkitsevia. Samalla lapsi oppii elinikäisiä taitoja.